sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Juhlapäivä

Mr. O.Pulkkanen on sanonut aikanaan, että kisapäivä on aina juhlapäivä. Silloin saa mitata omaa ja kilpakumppaneiden tasoa. Tämä päivä voidaan juuri ja juuri luokitella juhlapäiväksi, kun Reippaan O & C starttasi Roomassa I Granai Run -tapahtumaan, matkana 10km maantiellä. Kilpailun järjesti tutunkuuloinen organisaatio, RRR, (RomaRoadRunners).

Vaikka kyseessä ei ollut kauden pääkisa, niin pieni testijuoksukin saa aikaan tutun valmistautumisen. Edellisenä yönä ei saa kunnolla unta, pientä hikoilua, käyskentelyä vichyn kanssa, sekä levottomia juttuja. Aamulla ponkaistiin klo 06.00 pienelle aamulenkille ja kisa starttasi klo 10.15.

Molemmilla herroilla juoksi kulki omasta mielestä varsin mukavasti. Ollilla oli alussa niin kovat menohalut, että mies ilmoitti voittavansa juoksun, kun matkaa oli mennyt 500m! Harvalla riittää pokka siihen. Loppujen lopuksi Olli luukutteli 10km aikaan 32.37 ja Janne juoksi 35.34. Reitti oli kohtuu nopea juosta, vaikka tasaista kohtaa ei reitillä juuri ollutkaan. Koko ajan juostiin joko loivaa ylämäkeä tai loivaa alamäkeä. Tapahtuma oli varsin mukava ja Olli sijoittui kokonaistuloksissa 13. ja Janne 51. Juoksijoita juoksi maaliin noin 1900. Kisojen järjestäjät olivat innoissaan suomalaisista juoksijoista ja ”kisapomo” hehkutti Lasse Virêniä. Hehkuttamisen arvoinen mies.

Palkinnoksi Ollille luovutettiin 8 kiloa pastaa. Nyt on tiedossa mitä loppuleirin ajan porukka tulee syömään. Ettei tarina jää ainoastaan miehiin, niin kerrotaan, että Virpi ja Reetta juoksivat samassa tapahtumassa 4km ”Fun Runin”, tytöillä oli palauttava päivä ja iloisen juoksun lisäksi tyttäret taivalsivat lisää palauttavaa juoksua ennen ja jälkeen startin. Huomenna tytöt ovat nopeita kuin tuuli ja pojat kestäviä kuin muuli!

Juhlan lisäksi Ostiaan saapui ensikesän Reippaan viestijoukkueen kantava voima, Tomi! Miestä ei päästy juoksuttamaan, mutta Espanjassa talvehtiva mies vakuutti olevansa kovassa lyönnissä kesää varten. Ruskea ihonväri ainakin on havaittavissa.


torstai 29. maaliskuuta 2012

Hullut vuodet Roomassa

Mukavasti meidän kanssa yhtä aikaa ajoittivat italialaisittain Hullut (Matti) ja Vuodet (Anni) oman kevätlomareissunsa tänne Ostiaan. Pariskunta saapui paikalle puolen päivän jälkeen maanantaina ja jo neljän maissa iltapäivällä oltiin jo kentällä treenaamassa. Kentänhoitaja oikein odotti että koska se ”Matti” saapuu kun kentälle sisäänpääsyyn oikeuttava kortti oli jo viikon odottanut ottajaansa. Aika hullun 600m testin mies vetikin heti matkustuspäivänä... Muut rassattiin vähän enemmän ja hiljempaa, ja koko porukalla taisi olla oikein hyvä treenipäivä.

Tiistaina kevyen 14km vauhtileikittelyn (pojat) jälkeen käytiin taas Roomassa seikkailemassa. Moni sai uuden valtion omaan vierailukarttaan kun Vatikaaninkin puolella pyörähdettiin. Melkolailla yhtä raskas päivä kun edellinenkin turistikierros. Tytöillä oli suurinpiirtein sama määrä kasseja kannettavaksi tulomatkalle.

Keskiviikko ja torstai treenattiin sitten niinkuin urheilijan kuuluukin. Kevyttä ja vähän reippaampaa lenkkiä, loikkaa, nopeutta ja intervallia ainakin yhden romanttisen kaupunkiloman tarpeiksi. Annin mielipidettä en loman onnistumisesta tiedä. Ainakaan mies ei ollut pahoilla teillä.

Sunnuntaina ennen hullujen vuosien alkamista ehdittiin vääntämään pitkää lenkkiä metsäteillä. Siellä asustelee myös villisikoja ja onkin hyvä että juoksijoita on ryhmässä vähintään kaksi. Jannen kanssa odotellaan jo kummalle käy huonosti kun sian kohtaamme. Jannen räjähtävä voimantuotto takaa että hän on minua edellä ensimmäisen 40m matkan. Sitten ollaan tasoissa ja pikkuhiljaa ero alkaa kääntyä diisselin eduksi. Villisian nopeusominaisuudet siis ratkaisevat kumpi kantaa kumman metsästä kotiin. Tai sitten syödään Asterixin ja Obelixin tapaan erittäin hyvin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kolme kovaa ja yksi kevyt -vai miten se oli

Treeniviikot Ostiassa pyörähtivät siis maanantaina käyntiin. Urheilijan arjessa vaihtelevat treeni, ruokailu ja lepo. Ja sitten tehdään jotain muuta jos jaksetaan. Kolme päivää ja kuusi hyvin onnistunutta harjoitusta sai valmentajan tarkkailemaan urheilijoiden ilmeitä ja toteamaan että tehdääs pieniä muutoksia suunniteltuun ohjelmaan. Pidetään jo torstaina kevyempi päivä perjantain sijaan. (Kyllä tähän valintaan pikkuisen vaikutti myös kentän aukiolot ym., mutta kevyt päivä oli kuitenkin tarpeeseen).

Torstai 22.3.2012 klo 9.00. Neljä urheilijaa lähtee aamulenkille (kyllä, Virpikin on urheilija, ettäs tiedät Välipakan Matti). Viimeinenkin urheilija kämpillä klo 10.02. Aamupala. Jätkät lepäilee, tytöt meikkaa. Klo 11.00 pihalle ja lähijunaan. Klo 12.00 Rooma, Piramide. Kahvia ja paninot. Metrolla keskustaan, pari nähtävyyttä matkalla. Via del Corsolle ja sitten se alkaa... treeni josta kukaan miesurheilija ei ole selvinnyt kunnialla! Shoppauspäivä. Mutta meillä Jannen kanssa onkin luotuna pettämätön taktiikka. Ensimmäinen kauppa -10min ja molemmilla on uudet farkut, minulla paita ja Jannella uudet kengät. Pihalle. Sovitaan treffit kolmen ja puolen tunnin päästä Piazza del Popololle. Me Jannen kanssa käydään vähän nähtävyyksiä vielä ja mennään puistoon lepäämään. Tytöt suorittavat yhteensä 3 ja puoli tuntia tauotonta shoppausta. Ajellaan erinäisillä julkisilla takaisin Ostiaan. Meillä koskee jalkoihin ja väsyttää niin pirusti. Tytöt ei tunnusta. Leirin kovin päivä. Tähän mennessä.

Perjantaina palattiin taas arkeen ja vedettiin tiukka nopeusvoima/nopeus ja illalla kevyttä intervallia puistossa. Lauantai sujui taas aamulla voimaillen ja illalla aerobista kynnystä rassaten. Pian mennään syömään ”pitkän pojan” ravintolaan. Mereneläviä varmaankin, ne on täällä erilaisia kuin Kallavedestä nostetut.

Olli

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ostia & Victoria Secret

Vaikka kevät alkaa vääjäämättömästi saapua jo Kuopion korkeudelle, niin siitä huolimatta Kuopion Reippaan neljä urheilijaa pakkasi laukkunsa ja vaihtoivat komeat Kuopion maisemat hieman kesäisempään. Kohteena oli Italian Ostia ja reissuun lähtivät Olli, Virpi, Janne ja Reetta.

Sunnuntaina oli edessä pitkä ja raskas matkustuspäivä. Kuopion maaperältä irtaannuttiin 11.30 ja Italiaan laskeuduimme klo 19. Välissä pieni lasku Helsinkiin, jossa seurueemme kerkesi ruokailla ja nostaa leirikuumeen suunnitelmissaan hyvin korkealle. Valitettavasti kuume näytteli liian suurta osaa Virpillä, joka on ollut hieman toipilaana reissun alussa. Janne ja Reetta on myös ollet flunssan kourissa, mutta harjoittelemaankin päästiin.

Italiassa oli sunnuntaina illasta n. 15 astetta lämmintä. Jännitysnäytelmä alkoi lentokentällä Ollin matkalaukun ollessa hetken hukassa. Kokeneena Italian miehenä Olli sönkötti aikansa ja matkalaukku löytyi tilauksesta. Tämän episodin takia myöhästyimme lentokentältä lähtevästä bussista, joka olisi vienyt meidät perille Ostiaan. Olli näytti suurmiehen taitonsa ja hommasi seurueellemme pimeän ja varsin tilavan taksin. Majoituspaikkaan päästiin, kun Olli loppupeleissä opasti kuljettajan perille. Vanha mies oli tyytyväinen, kun pääsi kuskaamaan urheilullisen seurueemme ja toivotteli hyviä jatkoja.

Huoneenluovutus oli juhlava tilaisuus. ”Mamma” tuli tervehtimään Ollia ja Virpiä, jotka olivat vuosi sitten tehneet lähtemättömän vaikutuksen vuokraemäntään. Paikallinen sihteeri teki Janneen vaikutukseen, olihan hänen nimensä Victoria Secret (paidassa ainakin luki niin) ja jalassa upeat lepardihousut. Asuinhuoneisto saatiin ja ruoka hommattin. Leiri oli alkanut.

Maanantaina alkoi urheilijan arki. Aamutreeni heitettiin alta pois ja samalla katseltiin paikallisia juoksupaikkoja, urheilustadion ja merikin löydettiin. Aamulla oli urheilukentällä lasten yleisurheilukisat menossa ja paikallinen RRR-porukka oli vetelemässä omia yhteislenkkejään. Illasta tehtiin jo hapenotonharjoitus radalla ja kävimme esittelemässä itsemme paikalliselle kenttävahdille ja saimme harjoituslipukkeet kentälle. Vilaus muistakin suomalaisista yleisurheilijoista on nähty. Todennäköisesti heihinkin kerkeämme reissun aikana törmäillä.

Leiri on alkanut Reippaasti ja kaikki jo puhuvat omasta mielestään sujuvaa italiaa. Leipää ja jäätelöä on kaupasta tilailtu ja mitäpä muuta urheilijaa ravinnokseen tarvitsee? Kaduilla kaikuvat Ciao bella -huudot, kun vihreät asujen kannattajat kuluttavat lenkkitossujaan ja aiheuttavat ihmetystä ruskealla ihopigmentillä ja irlantilaisella olemuksella.
- C

perjantai 30. joulukuuta 2011

Reipasta kuntoilua 2012

Kävelen pimeässä kohti kaupungin keskustaa. Rauhallinen kävely nostaa sykkeen toiselle sadalle. Hikikarpalot valuvat uusien joulupukin tuomien vaateiden alla. Joku tässä kävelyssä kuitenkin inspiroi. Olen aloittanut kuntoilun ainakin kymmenen kertaa vuoden 2011 aikana. Aina se on päättynyt parin viikon alkuinnostuksen jälkeen. Kuulostaako tutulta?
Vuonna 2012 Kuopion Reipas tarjoaa meille kaikille ennenäkemättömän mahdollisuuden kuntoiluun, sykkeen nostattamiseen ja hienvaluttamiseen yhdessä muiden samanhenkisten kanssa. 
Maratonkoulu on sopiva palvelu kaikille, jotka haluavat tavoitteellisesti nostaa kuntoa kohti ensikesän aurinkoisia päiviä. Lähtötasovaatimuksia ei ole. Anne-Marikan vetämässä Maratonkoulussa on nähty huikeita tuloksia. Vuonna 2009 eräskin naishenkilö lähti mukaan tasolta, jossa juoksu onnistui noin sadan metrin verran. Tuloksena oli viidessä kuukaudessa kuntotaso, jolla Helsingissä onnistui puolimaratonin juokseminen. Viimevuonna eräs mieshenkilö pudotti painoa toistakymmentä kiloa ja juoksu maistui paremmin kuin kertaakaan aikuisiällä. Onpa joukossa ollut henkilöitä, jotka ovat tavoitelleet kolmentunnin alittamista maratonilla ja tavoite on Anskun ohjauksessa toteutunut.         
Juoksuklubi tarjoaa mahdollisuuden kuntoilla viikoittain samanhenkisen porukan kanssa. Samalla saa vinkkejä ja ohjeita omatoimiseen kuntoiluun. Juoksuklubi pitää meidät kiinni säännöllisessä harjoittelussa.
Kuntoklubi on palvelu meille, jotka haluavat vaihtaa lajeja ja tutustua erilajeihin. Tämän tyyppistä palvelua ei saa kaupungissa muualta.
Aikuisten yleisurheilukoulussa syksyllä 2011 nähtiin iloisia ilmeitä ja uudenlaista kuntoilua eri yleisurheilulajien parissa. Hauskaa oli lukea eräästäkin hennosta naisihmisestä, joka löysi uusia lihaksia heittäessään moukaria.  Lasten vanhemmille aikuisten yleisurheilukoulu voi tarjota mielenkiintoisen elämyksen saman lajin parissa, jota omat lapset harrastavat.
Jaaha, saavuin torinkulmalle. Paita on märkä, eikä happi kulje. Nyt on viikonlopun yli mietittävä, minkä Kuopion Reippaan palvelun pariin vuoden 2012 alussa liittyisi. Onneksi laatu on taattua, onhan seuran kuntoliikuntapäällikkö, Ansku, AMK liikunnanohjaaja ja alle 1.25 puolimaratoonari. Seura on kaikenlisäksi ainoa Suomen Urheiluliiton virallinen maratonkouluseura kaupungissa.
Torimontun äärellä 30. päivänä joulukuuta 2011,
Tuleva Kuopion Reippaan kuntoilija (paita märkänä ja hengästyneenä)
http://www.kuopionreipas.fi/kuntoliikunta/

tiistai 6. joulukuuta 2011

Reippaana radalle

”Olisitko valmis vaihtamaan seuraa?” Valmentajan kysymys viime keväänä sai hämmentymään. Mikä Sisu-Veikoissa oli pielessä? Vai eikö minua enää vain kaivattu seurassa? Vaihtaisinko Kuopion NMKY:n riveihin? En arvannut, että kyse olisi yhdistymisestä.

Treeniporukassa olimme jo pitkään kummastelleet Kuopion tarvetta kahdelle, ei järin suurelle yleisurheiluseuralle. Samaa lajia harrastava naapuri tai koulukaveri saattoi edustaa eri seuraa samassa kaupungissa. Kisoihin reissattiin välillä kilpailevaan seuraan kuuluvan kyydissä, majoituttiin samoissa paikoissa ja joskus treenattiinkin yhdessä. Monesti pohdimme, eikö yksi iso seura olisi toimivampi, kun monia asioita tehtiin jo yhteistyössä naapurin kanssa tai pahimmassa tapauksessa kahteen kertaan. Nykyisille urheilijoille entiset, mahdollisesti poliittiset seurajaot eivät juuri merkinneet. Kuopiolainen yleisurheilu kaipasi kipeästi kasvojen kohotusta ja siihen tarkoitukseen, ehkä juuri nuorten aloitteesta perustettiin Kuopion Reipas.
Erityisesti SM-viesteihin kuopiolaisseurojen on ollut vaikea koota juoksijoita. Viime vuosina mukana on ollut vain muutamia joukkueita yleisissä sarjoissa, mutta esimerkiksi juniorisarjojen edustus on puuttunut kokonaan. Kuopion Reippaan synnyttyä viestitiimit toivottavasti kasvavat sekä määrällisesti että laadullisesti. Viestitapahtumat ovat mahtavia yhteishengen luojia yksilöurheilijan arjessa. Juuri sellaisia olisin itsekin nuorempana juoksijana kaivannut enemmän. Siksi varsinkin nuorten viestijoukkueita olisi Reippaassa tulevina vuosina koottava mahdollisimman paljon. SM-viestit antavat paljon näkemystä ja kokemusta joukkueen samalla tukiessa. Ainoa pelko on oman viestipaikan menetys kilpailun kasvaessa. Nähtäväksi myös jää, tuleeko piirinmestaruusviesteistä yhden seuran kamppailu NMKY:n ja Sisu-Veikkojen, aiempien kilpakumppaneiden, yhdistyttyä.
Vaikka viihdyin myös pienemmässä seurassa, ilmeni siellä myös monia puutteita. Pidemmät kisamatkat, esimerkiksi SM-kisoihin, täytyi lähes poikkeuksetta järjestää itse. Oman ajokortin puuttuessa vanhemmat joutuivat usein kuskausvastuuseen. Jos omat tai treenikavereiden vanhemmat eivät jollain kertaa ehtineetkään, täytyi kisamatka pahimmassa tapauksessa jättää kokonaan välistä. Hankalimmiksi tällaiset ongelmat muotoutuvat nuorten kesän SM-kisoissa, jotka joka ikäluokassa järjestetään eri paikkakunnilla. Jos sattuu olemaan seurassa ikäluokkansa ainoa kilpailija, julkisten kulkuneuvojen lisäksi vaihtoehtona matkan taittamisen on vain oma kyyti. Tutut ympäröivät ihmiset rentouttavat jännittävillä kisareissuilla, joten toivottavasti Reippaassa tullaan järjestämään paljon yhteiskuljetuksia.
Myös informaation kulussa on ollut parannettavaa. Tiedot tapahtumista ovat kulkeneet parhaiten suullisesti. Jos ei kuitenkaan ole sattunut olemaan paikalla oikeaan aikaan, on jotain saattanut mennä ohi. Toki paljon hyvääkin on aiemmin ollut, mutta toivon uudessa seurassa tiedotuksen tason nousevan. Kaikki eivät välttämättä lue sähköpostia tai nettisivuja, joten erityisen nopeaa välitystä kaipaavalle informaatiolle esimerkiksi tekstiviestit olisivat kätevä keino saada tieto perille.
Uutta seuraa perustaessa monet ovat olleet huolissaan yleisurheilukoulujen ryhmäjaoista. Vanhasta ryhmästä halutaan pitää kiinni. Vaikka Reippaan syntyessä on tärkeää saada eri seuroista tulevat nuoret tutustumaan toisiinsa, on myös yhtä tärkeää kuunnella heidän toiveitaan ryhmistä. Mitä nuorempi urheilija on kyseessä, sitä suurempi on ystävien merkitys harrastuksen jatkuvuudelle.
Seurojen yhdistämisen yhdeksi hyödyksi todettiin säästöt. Toivottavasti mahdollisesti säästetty raha kohdennetaan erityisesti urheilijanalkujen tukemiseen, sillä tulevaisuuden huiput eivät yksin pääse huipulle. Yleisurheiluseura tarvitsee mielestäni myös paljon muuta kuin pelkkää urheilua. Erilaiset tapahtumat, esimerkiksi pikkujoulut, talkoot tai erilaiset retket ovat tärkeitä yhteishengen luojia, jotka pitävät yhteisöä kasassa.
Menneellä kaudella olen saanut olla erityisen etuoikeutettu. Kesällä oli upeaa päättää Kuopion Sisu-Veikkojen viestihistoria SM-viestien naisten yleisessä sarjassa viidenteen sijaan. Syksyllä sain taistella maakuntaviesteissä Kuopion Reippaan historian ensimmäisessä viestitiimissä, vieläpä täysin samalla kokoonpanolla. Pääsin mukaan tekemään historiaa.
Vaikka alku uudessa seurassa on saattanut tuntua hieman sekavalta, uskon että pikkuhiljaa syntyy jotain entistä parempaa. Toivon, että Kuopion Reipas tulee erottumaan edukseen Suomen radoilla ja kentillä.
Venla Mäkäräinen 
(kirjoittaja on Kuopion Reippaan juoksija s.1993, pb 800 2:23,24, Venla edusti Kuopion Sisu - Veikkoja SM-viesteissä 2011 naisten 4 x 800m joukkueessa, jonka sijoitus oli 5. Venla oli lokakuun 2011 alussa Kuopion Reippaan maakuntaviestijoukkueessa, joka voitti naisten sarjan. Venla kuuluu Kuopion Reipas ry:n johtokuntaan)  

http://www.kuopionreipas.fi/
http://www.kuopionreipas.blogspot.com/

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuopion Reipas ry:n www sivut on avattu

http://kuopionreipas.fi/

Sivut palvelevat jäsenistöä, tapahtumiin osallistujia ja kaikkia, jotka ovat kiinnostuneita kuopiolaisen yleisurheilun toiminnasta.

Sivuilta löydät palvelumme, lapsille, nuorille, kilpaurheilijoille, vammaisurheilijoille, kuntoilijoille ja tapahtumiin osallistuville.

Sivujen kautta pysyt myös mukana Savon Sanomien urheilun uutisvirrassa.

Tule mukaan Kuopion Reipas ry:n toimintaan!

Marko Ahtiainen